Pyhämaalaisen teatteriharrastuksen juuret ulottuvat kauas kultaiselle 1980-luvulle asti. Vuonna 1986 Pyhämaassa aloitti toimintansa Uudenkaupungin kansalaisopiston näytelmäpiiri, draaman opintopiiri joka alkoi tuottaa vuosittaista näytelmää esitettäväksi kerran kesässä Pyhämaa-päivän yhteydessä Laihosen torpan museoympäristössä. Talvella sama ryhmä kokosi pieniä näytelmiä ja sketsikoosteita, joika esitettiin erilaisissa juhlatilaisuuksissa ja illanvietoissa tutuille ja vieraille, kotona ja lähiseudulla.

Näytelmäpiirin toiminta hiljeni alkuinnostuksen jälkeen väliaikaisesti 1990-luvun alussa, mutta alkoi uudelleen vuosikymmenen puoliväliä lähestyttäessä näyttelijästä ohjaajaksi siirtyneen Satu Mattilan johdolla. Tässä vaiheessa kesänäytelmästä alettiin antaa useampia esityksiä, jos kohta Pyhämaa-päivän esitys edelleen merkitsi suurta osaa koko kävijämäärästä. Yhtä kaikki, pyhämaalaiset löysivät uskollisesti kesäteatterinsa ja kokoontuivat nauramaan (useimmiten oikeissa kohdissa) traktorin peräkärryille viritettyyn katsomoon. Vuonna 1997 kansalaisopiston näytelmätoiminta Pyhämaassa kuitenkin loppui kokonaan ja seuraavan vuoden Pyhämaa-päivää vietettiin näytelmää vailla.

Vuonna 1999 jo piirin alkuaikoina ohjaajana toiminut Tuire Erholm kuitenkin kasasi innokkaista harrastajista – uusista ja vanhoista – kokoonpanon, joka laati Pyhämaan kotiseutuyhdistyksen suojissa uusintaesityksen jo kerran näytellystä Sinikka Uusitalon komediasta Aukustin suvisaappaat. Vuosituhannen vaihtuessa joukko oli jo valmis uusiin haasteisiin ja kesällä 2000 yleisö pääsi näkemään pyhämaalaisen tulkinnan Kyllikki Mäntylän klassikkokomediasta Opri. Pyhämaan suviteatteri esiintyi viimeistä kertaa Laihosen torpan vanhojen seinien kupeessa. Vuodesta 2003 Pyhämaa-päivän draamaperinnettä on kuitenkin pitänyt yllä Rupu-teatteri -ryhmän sketsinäytelmä.
Suviteatterin kiinnostaessa yleisöä ja harrastajien halutessa kehittyä edelleen Laihosen torpan museotilat alkoivat rajoittaa varsinkin lavastuksen ja katsomon järjestämistä: eteen tuli muutto. Samalla kertaa harrastajateatteri siirrettiin hallinnollisesti Pyhämaan Nuorisoseura Kajastuksen jaostoksi. Jaoston nimi vakiintui lopulta Pyhämaan Nuorisoseuran näyttämöksi. Uusi kotipaikka löytyi nuorisoseurantalon kupeesta, johon keväällä 2001 kohosi talkoovoimin kiinteä näyttämö ja noin 200 katsojalle suunniteltu katsomo.

Kesän 2001 näytelmäksi valittiin perinteisestä komedialinjasta poiketen Hella Wuolijoen draamaklassikko Niskavuoren nuori emäntä, joka sekin Pyhämaan maisemaan ja murteeseen siirrettynä tosin sai oman humoristisen kuorrutuksensa – kuitenkin teoksen vakavampia sävyjä kunnioittavasti. Vuoden 2002 ensi-iltana Pyhämaassa nähtiin puolestaan jälleen puhdasveristä komediaa: Leena Härmän Viekää tuhkakin pesästä nauratti yhtä lailla pyhämaalaisia, kesäasukkaita kuin muualta tulleitakin – mielipidekirjoituksissa asti. Klassikon vuoro oli taas kesällä 2003, kun Teuvo Pakkalan Tukkijoella-näytelmän reippaat tukkipojat ja kauniit neidot valloittivat laulaen nuorisoseurantalon maaston. Musiikin mukaan ottaminen vähäsen epäilytti, mutta siitäkin selvittiin.

Suviteatterin kesän 2004 ensi-ilta päästi viinatrokarit valloilleen Pyhämaahan. Tapio Parkkisen salakuljetuskomedia Pirtua, pirtua! saavutti Pekka Saariston paimiolaissovituksena Pyhämaan mittakaavassa varsin mukavan menestyksen: yleisöennätys liki kaksinkertaistui. Kesällä 2005 Suviteatteriin puolestaan marssi klassikoiden joukkoon mahtuva Maiju Lassilan komedia Nuori mylläri, jonka katsojamäärä jäi aavistuksen edellisestä vuodesta. Tästä ei kuitenkaan lannistuttu, vaan seuraavaan vuoteen lähdettiin sitä nälkäisemmin. Ohjaajan puikkoihin palasi kesällä 2006 Tuire Erholm ja Suviteatterin ensi-iltana nähtiin kantaesitys Reijo Malmin naissotilasfarssista Mimmit intissä – Suviteatterin historian ensimmäinen kantaesitys. Lopputulos ylitti ainakin katsojamäärän osalta odotukset: uusi katsojaennätys kirjattiin vain muutaman kymmenen katsojan päähän kahdesta tuhannesta.

Ennätyksestä innostuuneena kesälle 2007 alettiin kaavailla jotakin uudenlaista. Ohjaajana jatkanut Tuire toi lavalle täysverisen musiikkinäytelmän Tipi-tii, eli rock saapuu Satumaahan. Kyseessä oli musiikkipainotteinen kuvaus suomalaisen viihdekulttuurin murroksesta 1960-luvulla… ja tietysti mukana oli myös runsaasti huumoria. Vaikka sateisen kesän sää vaati veronsa, pääsi Tipi-tiikin varsin hyviin katsojalukuihin. Vaikka kahden tuhannen haamuraja jäikin rikkomatta, ei Suviteatterin tekijöillä ollut syytä pään riiputuksiin. Joukko jatkoi kohti uusia seikkailuja! Kesällä 2008 naurutyriä rytkytti musiikkipitoinen maalaiskomedia Kurvikkaat konsultit. Rytkytys olikin varsin mallikasta, sillä näytelmä saavutti Pyhämaalaisittain ennen näkemättömän yleisösuosion, jonka seurauksena ennätyslukemat nousivat paremmalle puolelle kolmatta tuhatta. Sää suosi vaihteen vuoksi ja kesästä 2008 jäi hyvä maku suuhun. Kesällä 2009 Suviteatterin näyttämölle astui sitten edellisiä kolmea klassisempi teksti. Agapetuksen romaanin Muuan sulhasmies näyttämösovitus tarjosi sekin silti katsojalleen naurua, musiikkia, vauhdikasta menoa ja tiettyjä elämän totuuksia…

Kesä 2010 oli Pyhämaalaisessa teatterielämässä poikkeustapaus, sillä se toi tullessaan Suviteatterin kymmenenvuotisjuhlan. Tämän kunniaksi Nuorisoseuran näyttämö marssitti ulkonäyttämölleen peräti kaksi ensi-iltaa. Riehakkaampaa ja räävittömämpää ohjelmistoa edusti Seppojuhani Ruotsalaisen farssi Hirveät paineet ja kauhee pulssi. Reino Helismaan elokuvakäsikirjoitukseen pohjautuva Matti Kuikkaniemen Me tulemme taas -musiikkinäytelmä puolestaan tarjosi perinteistä tukkilaiskuvastoa – tosin varsin villisti nykypäivään päivitettynä. Kahden näytelmän toteuttaminen merkitsi suurta työmäärää ja myös taloudellista riskiä, sillä katsojien ei voinut odottaa saapuvan seuraamaan molempia. Projektit pystyttiin kuitenkin toteuttamaan varsin hyvin rinnakkain ja näytelmiin tehdyt panostukset saatiin tukemaan toisiaan. Myös katsojamäärä täytti tavoitteet: Kesä tuotti katsojaennätyksen ja edellinen ennätysvuosi 2008 lyötiin lähes viidellä sadalla katsojalla. Lisäksi Hirveät paineet nousi yksinkin Suviteatterin historian neljänneksi katsotuimmaksi näytelmäksi.

Pyhämaan Suviteatterin toisella vuosikymmenellä sen katsojamäärä vakiintui kahden tuhannen paremmalle puolelle. Vuonna 2011 Tuire Erholm jäi pitämään toista vapaata kesäänsä ja jätti Suviteatterin ohjaamisen raumalaisen Sari Suomisen huoleksi. Tuloksena oli Mies joka ei osannut sanoa ei, Jussi Kylätaskun elokuvakäsikirjoitukseen perustuva teatterikomedia. Tuiren palatessa puikkoihin nähtiin Pyhämaassa menneiltä vuosilta tuttua ohjelmaa, kun Tapio Parkkisen ja Pekka Saariston Pirtua, pirtua! palasi Suviteatteriin. Tällä kertaa esityksen näki tuhatkunta katsojaa enemmän kuin vuonna 2005 menestykseksi koetun version. Samaan aikaan kesäteatterin puitteissa tapahtui merkittäviä muutoksia, kun katsomo kääntyi poispäin päiväauringosta ja nuorisoseurantalon seinästä. Vuonna 2013 nuorisoseuran Näyttämö kokeili pitkästä aikaa teatterin tekemistä myös talvikaudella. Inkeri Kilpisen Rakas lotta lähetettiin teatterikiertueelle koluamaan pohjoisen Varsinais- Suomen ja eteläisen Satakunnan seurantaloja. Tulos loi uskoa sekä pyhämaalaiseen sisäteatteriin että kiertuekonseptiin.

Kesä 2013 sujui Pyhämaassa niin ikään Inkeri Kilpisen merkeissä. Tällä kertaa naureskeltiin byrokratialle ja päättäjien vieraantumiselle oikeasta todellisuudesta. Huomionarvoista oli myös, että yleisö katsoi Suviteatteria ensimmäistä kertaa katon alta. Näytelmänä oli Tuntematon potilas. Kesäksi 2014 Tuire Erholm siirtyi taas latailemaan akkujaan ja Suviteatterin ohjaajaksi astui näyttämön puolella pitkään viihtynyt Teemu Sjöblom. Näyttämölle marssitettiin Jorma Kairimon Hilja Valtosen romaanista dramatisoima klassikkokomedia Vaimoke. Talvikausi 2015 puolestaan näki Näyttämön toisen kiertue-ensi-illan, Heikki Paavilaisen ja Heikki Salon kirjoittaman Unto Monosen elämäkertanäytelmän Satumaa. Tällä kertaa kiertue oli laajentunut, yleisömäärä kasvanut puolella ja palaute entistäkin positiivisempaa. Teatterikiertueita kannattaa siis tuottaa jatkossakin.

Kesällä 2015 Pyhämaan Suviteatteri jatkoi Suomi Filmi ja Jorma Kairimo -linjalla. Kairimon dramatisoima Agpaetuksen Asessorin naishuolet tarjosi aivan uudenlaista haastetta Suviteatterin pyörivälle näyttämölle. Sade vain kiusasi esityskautta ennennäkemättömissä määrin ja vei harmillisen paljon katsojia. Kesällä 2016 Suviteatterilla kokeiltiin ensimmäistä kertaa käännöstekstiä, Ken Ludwigin komediaa Diivat (Leading Ladies). Vaikka vieraskielisten nimien ääntäminen saattoikin mietityttää, kokonaisuudesta saatiin varsin toimiva, ja myös kesän katsojamäärä kääntyi uuteen kasvuun.

Kesä 2017 merkitsi uutta käännettä, kun Suviteatterin puikkoihin astui ensimmäistä kertaa ulkopuolelta palkattu ohjaaja, näyttelijä Lauri Ketonen. Myös näytelmä, Robin Hawdonin Täydelliset häät (A Perfect Wedding), edusti Suviteatterissa uutta tyyppiä, puhdasveristä brittiläistä ovifarssia, vaikka edellisen kesän yhdysvaltalaisnäytelmä monessa kohdin farssimenoa jo muistuttikin. Uudistukset näyttivät kannattaneen: Suviteatterin katsomon täytti lähes ennätyksellinen yleisö. Edelle jäi vain kaikkien aikojen ennätys vuodelta 2008. Lähes yhtä hyvin menestyi myös seuraavan vuoden farssipläjäys, Ray Cooneyn Munaako herra ministeri (Out of Order), jonka ohjaukseen Ketonen pyysi tuekseen kollegansa Mona Lehtolan. Yksin Lehtola tarttui puikkoihin vuonna 2019. Näytelmä, Derek Benfieldin farssi Vierasta viedään (Caught on the Hop) oli Suviteatteria varten tehty mittatilauskäännös, ja Suviteatterille oli viimeistään nyt vakiinnutettu varsin menestyksekäs farssilinja.

Kevättalvella 2020 Pyhämaan nuorisoseuran näyttämö toteutti kaksikymmenvuotisjuhlansa kunniaksi kolmannen teatterikiertueen. Joel Elstelän Murha mielten mukaan -dekkaria ohjaamaan pyydettiin Salon teatterin taiteellisena johtajana työskennellyt Pauliina Salonius, joka motivoitui ihailtavasti sekä paneutumaan pienen, kevyellä kalustolla toteutettavan näytelmäprojekti ohjaukseen että ajamaan pitkiä ja pimeitä syystalven matkoja Pyhämaan perukoille. Taiteellisesti juhlakiertue olikin onnistunut. Näytelmä sai paljon kiitosta sekä näyttelijäsuorituksistaan että tiiviistä ja otteessa pitävästä tunnelmastaan. Kiertueen katsojamäärä jäi silti korkealle asetetusta tavoitteesta. Etäisimmillä kiertuepaikkakunnilla pyhämaalainen teatteri ei houkutellut suuria yleisöjä, ja varsinkin kiertueen loppua kohti uutiset etenevästä koronapandemiasta alkoivat saada ihmiset varuilleen. Lopulta kiertue oli kokoontumisrajoitusten vuoksi pakko keskeyttää maaliskuussa.

Kesälle 2020 Pyhämaassa ehdittiin valmistella uusi, mittatilauskäännöksenä toteutettava brittifarssi: Ray Cooneyn Hyvää pahaa rahaa (Funny Money). Ohjaajaksi kiinnitettiin jälleen Lauri Ketonen, ja harjoitukset ehtivät pyörähtää hyvin käyntiin. Kun pandemia tavoitti Pyhämaankin, harjoitukset jäivät etäyhteyksien varaan ja lopulta tauolle. Toukokuun alussa oli pakko tehdä vaikea päätös: kesän 2020 esityskaudesta oli pakko luopua. Seuraavassa vuodenvaihteessa tilanne ei ollut olennaisesti parempi. Kun harjoituksia piti aloitella, tartuntaluvut olivat jälleen uudessa huipussa, ja myös kesä 2021 näytti epävarmalta. Hyvän pahan rahan harjoituksia aloitettiin uudelleen – osin vaihtuneella kokoonpanolla – etäyhteyksien varassa, ja ensimmäinen kasvokkainen tapaaminen (tosin maskien takana) oli lopulta vasta aivan huhtikuun lopulla. Kun tautitilanne aiheutti epävarmuutta edelleen kesällä, voi vain hämmästellä, miten hiottu kokonaisuus – yksi Suviteatterin historian parhaita – näytelmästä lopulta tuli. Myöskään yleisömäärää ei voi pitää katastrofina, vaikka koronan seuraukset veivät joukosta varovaisestikin arvioiden kolmasosan.

Koronan seuraukset näkyivät epäilemättä katsojamäärissä myös kesällä 2022. Kauteen lähdettiin varovasti, ja taloudellisia riskejä vältettiin. Ohjaajan puikkoihin tarttui jälleen Teemu Sjöblom, ja näytelmältä haluttiin vaihtelua farssilinjaan. Lopulta tekstiksi valikoitui Veera Niemisen romaanin pohjalta dramatisoitu Avioliittosimulaattori, jonka käsikirjoituksesta vastasivat Tommi Auvinen ja Seija Holma. Kesässä tärkeimmältä tuntui ennen muuta jatkuvuus: pyhämaalaista kesäteatteria pystyttiin edelleen tekemään ja lopputuloksen laatua ylläpitämään epävarmuudesta huolimatta. Suviteatteri katsookin innostuneena tuleviin vuosiin.

Tule, näe ja ihastu!