KESÄ 2004

Tapio Parkkinen: Pirtua, pirtua!

Sovitus: Pekka Saaristo

Ohjaus: Tuire Erholm

Rooleissa:

REINO NURMI, trokari: Matias Kärkkäinen | FEEDU LUOTO, trokari: Lasse Marttila | SAARA LEHTO: Kristiina Friberg | ILMARI LEHTO: Toni Lainio | VÄISKI LEHTO: Antti Isotupa | JAAKKO SELO, autonkuljettaja: Tarmo Lainio | SIGNE (SIKKE) MÄKI: Kirsi Elo | OPETTAJA KIVIHOLMA: Anu Johtela | VILHO LAINE, parturi: Mika Sjöblom | REETTA ESTERI ALAJOKI: Raini Junttila; LEILA: Armi Kaupinsalo; IDA MULLO, ravintoloitsija: Maila Friberg | KLAARA MULLO, hänen tyttärensä: Marja Virtanen | JONNE GRÖNBERG, pirtukuningas: Mika Toivonen | MARTTI SAASTAMOINEN, toimittaja: Ilpo Kaupinsalo | V.A.MIINALAINEN, pianisti, orkesterinjohtaja : Teemu Sjöblom | TARJOILIJA: Henna Silokivi

Musiikin sovitus: Teemu Sjöblom ja Karambo-orkesteri

Laulunohjaus: Ari Stenman

Muusikot: Teemu Sjöblom (piano), Henry Miettinen (kitara), Ilpo Kaupinsalo (rummut)

Äänisuunnittelu ja -tarkkailu: Juha Pirilä

Oi donna Clara - Klaara ja Jonne

Vuoden 2003 savolaismurteen jälkeen Tapio Parkkisen kirjoittama ja Pekka Saariston sovittama ja turkulaiselle murteelle kääntämä Pirtua, pirtua! tuntui pyhämaalaiselle kurkunpäälle liki kotiinpaluulta. Se myös jatkoi hyvin omaksuttua komediallista, mutta silti syviäkin tunteita koskettavaa ja historiaan sidottua linjaa. Tarinan keskeisenä lähtökohtana on pirtukuningas Jonne Grönbergin (Pyhämaassa Mika Toivonen) ympärille koottu salakuljettajien, trokarien, myyjien ja kuluttajien verkosto, jossa jokaisella on oma syynsä sekaantua laittomaan toimintaan. Jonnen vetäessä langoista monet joutuvat ongelmallisiin tilanteisiin. Pirtukuninkan tyttö Sikke (Kirsi Elo) saa huomata miehen katselevan toisten perään, mutta myös Klaara (Marja Virtanen), Jonnen uusi saa huomata tulevansa petetyksi. Eivätkä miehetkään ole turvassa. Jonnen juonet vievät Jaakko Selolta (Tarmo Lainio) sekä kartanon, että vapauden, mutta jäähän kainaloon sentään Reetta Esteri (Raini Junttila).

Taikayö - Miinalainen, kitaristi, Selo, Saastamoinen, Esteri, Sikke ja Leila

Erityisen haasteen pyhämaalaiselle harrastajajoukolle tarjosi salakuljetusnäytelmän musiikki, jota näytelmässä oli edellisiin vuosiin verrattuna paljon. Musiikin toteuttamiseksi muodostettiin pieni orkesterikokoonpano, hankittiin uusia äänentoistolaitteita ja opetettiinpa yksi näyttelijä soittamaan rumpujakin - täysin vailla edeltävää kokemusta. Komeat 1930-luvun sävelmät kajahtelivat Pyhämaan illoissa, milloin iloisina, milloin surullisina, mutta aina syvällä tunteella tulkittuina. Erityiskiitokset Ari Stenmanille, joka kävi opastamassa meitä laulutaidon alkeisiin.

Oi Isabell! - Vilho Laine

Vuodelle 2004 asetettiin vaatimattomaksi katsojatavoitteeksi 1400 kävijää, toisin sanoen katsojamäärän nostaminen liki puolella. Näytäntökauden lopussa katsojamääräksi voitiin laskea 1554 maksanutta katsojaa. Tavoitteet oli saavutettu ja saatoimme siirtää katseemme uuteen, yhtä menestyksekkääseen vuoteen. Vuosi oli myös jonkinlainen läpimurtokohta näyttämöläisten itsetunnolle: tämän jälkeen me voimme tehdä mitä vain.

Myös vuonna 2005 näyttelijäjoukko sai uutta vahvistusta. Ensiesiintymisensä näyttelijöinä Pyhämaan suviteatterin näyttämöllä tekivät Marja Virtanen ja Henna Silokivi, joiden hyvää onnistumista todisteltiin lehdissäkin. Lisäksi suviteatterin ensikertalaiseksi on katsottava ansiokkaasti kitaraansa soittanut Henry Miettinen, puhuipa hän pari vuorosanaakin.

Näytelmästä kirjoitettua

Takaisin historiikkiin

Kommentteja sivustosta? Lähetä sähköpostia