Ray Cooney:

Hyvää pahaa rahaa

(Funny Money)

Ohjaus: Lauri Ketonen

Suomennos: Teemu Sjöblom

Rooleissa:

JAANA PERKIÖ, kaunis mutta tavallinen nainen: Suvi Teeri
HENRI PERKIÖ, merkityksetön mies: Teemu Sjöblom
TUMPPI, riuska taksikuski: Lasse Marttila
RAATIKAINEN, mies, jolla on vihjaileva katse: Mika Sjöblom
LATVALA, ymmärtäväinen ja ystävällinen sielu – kunnes saa riittää: Ville-Markus Vesterinen
LISSU JOKINEN, rehevä ja iloinen nainen: Maija Jortikka
VIKI JOKINEN, röyhkeä laahustaja: Matias Kummila
OHIKULKIJA, iso mies: Jari Turunen

Ääniajot: Ida Ahonen, Lotta Elo ja Maiju Friberg

Eräänä kesäisenä päivänä turkulainen omakotiasuja Jaana Perkiö (Pyhämaassa Suvi Teeri) odottelee miestään Henriä (Teemu Sjöblom), jonka on määrä tulla töistä juhlimaan syntymäpäiväänsä. Vieraiksi on kutsuttu ystäväpari Jokiset, Viki (Matias Kummila) ja Lissu (Maija Jortikka). Ilta saa kuitenkin yllättävän käänteen, kun Henri astuu ovesta sisään myöhässä ja pöllämystyneenä: hän on löytänyt arkisen tavallisesta työsalkustaan miljoonaneljäsataaseitsemänkymmentätuhatta euroa! Henri päättää pitää rahat ja paeta. Siksi hän kutsuu paikalle taksikuski Tumpin (Lasse Marttila) viemään hänet vaimoineen lentokentälle. Ennen kuin niin pitkälle päästään, Henri alkaa kuitenkin saada vieraskielisiä puheluita mieheltä, joka pitää rahoja ominaan (Jari Turunen). Paikalle saapuu myös poliisi, joka on päättänyt hyötyä tilanteesta (Mika Sjöblom) ja poliisi, joka tutkii Henrin oletettua kuolemaa (Villemarkus Vesterinen). Koska Henri haluaa pitää yllättävät eläkepäivänsä etelässä, seuraa valheiden ja väärennettyjen henkilöllisyyksien kaaos, josta oman osansa saavat myös porot!

Ray Cooneyn Funny Money -farssin valmistelu Pyhämaan Suviteatterin näyttämölle alkoi kesällä 2019. Käsikirjoituksesta tehtiin Pyhämaata varten uusi, Suomeen sijoitettu käännös, Lauri Ketonen palkattiin vuoden tauon jälkeen ohjaajaksi ja näytelmän työryhmä koottiin. Kaikki oli valmista poikkeuksellisen aikaisin, ja se on aina paha merkki. Näytelmästä ehdittiin järjestää lukuharjoitus ja pari kertaa myös kokeiltiin kohtausharjoituksia liikkeessä. Sitten tultiin maaliskuuhun 2020 ja maailma meni kiinni. Muutaman kerran työryhmä tapasi etäharjoituksissa, mutta huhtikuun aikana oli pakko todeta, ettei pandemia ollut väistymässä ennen kesää. Niinpä Suviteatterin kahdeskymmenes esityskausi peruutettiin ja kaikki valmistelut siirrettiin seuraavaan kesään.

Kun harjoituksia jatkettiin keväällä 2021, työryhmä oli muuttunut varsin paljon. Kahdeksasta näyttelijästä neljä oli vaihtunut. Ohjaaja, teksti ja into olivat kuitenkin tallella. Harjoitukset aloitettiin lukuharjoituksilla etäyhteyden päästä, ja kun tapasimme kasvokkain, oli jo huhtikuu. Harjoitukset alkoivat suoraan ulkoa. Onneksi kevät ei ollut erityisen kylmä, ja näyttämöltä olivat viimeisetkin lumihanget ehtineet sulaa.

Pitkän prosessin ja myöhään alkaneiden harjoitusten jälkeen oli pakko todeta, että lopputulos oli yllättävänkin onnistunut. Teatterin tekemistä osattiin tauon jälkeen arvostaa aivan uudella tavalla. Eristyskausien tuoman katkoksen seurauksena myös elävän yleisön edessä oleminen tuntui upealta, ja tunnetta täydensi saatu palaute. Pitkästä aikaa Pyhämaan ulkonäyttämön katsomossa istui myös maakuntalehden kriitikko, jonka kirjoittamaa arviota voisi hyvällä syyllä kutsua ylistäväksi. Nauru oli katsomossa herkässä, vaikka monilta kasvoilta se tulikin maskin takaa. Koronarajoitukset eivät suoranaisesti häirinneet esitysten järjestämistä, mutta varmuuden vuoksi katsomoon myytiin selvästi vähemmän lippuja kuin aikaisemmin. Varovaisuutta oli myös katsojissa. Siksi pandemiaa edeltävän ajan katsojamääristä jäätiin varsin kauas, mikä oli tietysti odotettavissakin. Silti lähes 1700 katsojan määrä riitti tuomaan esityksen taloudellisesti tasapainoon ja tuntui työryhmästä vähintäänkin torjuntavoitolta.