Joel Elstelä: Murha mielten mukaan
Ohjaus: Pauliina Salonius
Rooleissa:
KETTUNEN, nuorempi konstaapeli: Suvi Teeri
CHARLY: Emma Värikäs
HALME: Mika Sjöblom
VILI: Veeti Ruoranen
MIRIAM: Lea Myllymäki
OJANEN: Ilpo Kaupinsalo
Ääni- ja valosuunnittelu, taustanauhat ja valoajot: Teemu Sjöblom
Ääniajot: Ida Ahonen
Vuonna 2020 tuli kuluneeksi kaksikymmentä vuotta Pyhämaan Nuorisoseuran näyttämön perustamisesta. Tasavuosia päätettiin juhlistaa näyttämön historian kolmannella teatterikiertueella. Vuoden 2015 Satumaa-kiertueesta oli jäänyt hyviä muistoja, ja ajatus kiertue-esityksestä oli jäänyt elämään. Juhlavuoden panostuksena liikkeelle päätettiin lähteä ammattiohjaajan tukemina, ja esityksen ohjaajaksi pyydettiin Salon teatterin taiteellinen johtaja Pauliina Salonius. Hän suostui mukaan ja tarttui projektiin innostuneesti, vaikka se merkitsikin pitkiä ajomatkoja talviseen Pyhämaahan ja esityksen rakentamista varsin yksinkertaisista ja helposti siirreltävistä elementeistä. Tyylilajiksi valikoitui dekkari – sellaistahan ei Pyhämaassa ennen ollut kokeiltu. Pitkien ja laajojen etsintöjen jälkeen löytyi Joel Elstelän Murha mielten mukaan, joka vastasi tavoitteita paitsi kiertueelle soveltuvuutensa, myös tiheän tunnelmansa ja mielenkiintoisen rakenteensa puolesta.
Dekkarin tarina lähtee liikkeelle, kun syrjäisen Lampipohjan poliisilaitoksella päivystävän konstaapeli Kettusen (Pyhämaassa Suvi Teeri) luo ilmestyy järkyttynyt nuori nainen (Emma Värikäs). Tämä kertoo läheisen huvilan rikkaan omistajan (Ilpo Kaupinsalo) kuolleen epämääräisissä olosuhteissa. Kun konstaapeli kuulustelee muita huvilalla olleita, nuorta Viliä (Veeti Ruoranen), itsetietoista Halmetta (Mika Sjöblom) ja neuroottista Miriamia (Lea Myllymäki), kuva alkaa hahmottua. Jokaisella paikalle sattuneella olisi ollut sekä tilaisuus että motiivi isännän surmaamiseen.
Murha mielten mukaan tarjoaa mielenkiintoisia haasteita sekä yleisölle että näyttelijöille. Perinteisten dekkareiden tapaan katsoja saa arvailla, kuka tarinan hahmoista on murhan takana. Toisaalta hahmojen kertomien takaumien varassa etenevä tarina tarjoaa samoihin tapahtumiin useita subjektiivisia näkökulmia. Niinpä näyttelijät päätyvät tavallaan esittämään useita erilaisia ja erilaisten motiivien varassa toimivia hahmoja, ja katsoja joutuu näistä erilaisista hahmoversioista luomaan kuvan siitä, millaisia ihmisiä Ojasen huvilalla vierailleet oikeastaan ovat. Valoilla, äänillä ja savuilla katsojan huomiota ohjataan oikeaan suuntaan ja hänelle luodaan mielikuvia ja vaikutelmia hahmoista ja heidän suhteistaan. Kokonaisuudesta rakentunutta tunnelmaa myös kiiteltiin: kiertue-esityksen kevyellä kalustolla onnistuttiin luomaan vaikuttava ja liikuttavakin kokonaisuus.
Katsojamäärän osalta Murha mielten mukaan jäi tavoitteista. Satumaan menestys innosti laajentamaan kiertuetta entisestään ja ottamaan mukaan uusia ja kauempana Pyhämaasta sijaitsevia paikkakuntia. Kiertuedekkari ei kuitenkaan saanut katsojia liikkeelle toivotulla tavalla. Myöskään tutummilla seuduilla ei nähty Satumaan kaltaista positiivista ennakkopöhinää. Kiertue-esityksen luonteeseen kuuluu, ettei yhdellä paikkakunnalla pidetty esitys toistu, eikä puskaradio siksi voi paljonkaan tukea markkinointia. Oma osansa saattoi olla myös helmikuun aikana levinneillä koronahuhuilla: rajat ylittävän pandemian pelko karsi katsojia maaliskuun alun esityksistä, ja lopulta kiertueen viimeiset esitykset piti perua kokoontumisrajoitusten astuttua voimaan. Taloudellisesti kiertue merkitsi siis näyttämölle haastetta, mutta palautteen perusteella esitystä voi pitää taiteellisena onnistumisena. Uusi tyylilaji otettiin haltuun tosissaan ja tottunein ottein.