Agapetus – Jorma Kairimo:
Asessorin naishuolet
Ohjaus: Teemu Sjöblom
Rooleissa:
ALFRED HAARAVIRTA, asessori: Lasse Marttila
ESKO PAKKOLA, tuomari, ystävä: Mika Sjöblom
VIENO, kotiapulainen: Ulla-Maija Luotonen
AINO PAKKOLA, tuomarin tytär, opiskelija: Mimmi Marttila
VEIKKO PAJUKIVI, (elämän)taiteilija: Matias Kummila
MATHILDA BYBOM, nuoruudenrakastettu: Veera Kaitanen
ANNA-LIISA, sisarentytär / NUORI MATHILDA / LIPUNMYYJÄ / SAVOTTAKOKKI ELSA / PANKKINEITI / NORJALAISTYTTÖ / TARJOILIJATAR / SIIVOOJA, unelmia / kauhukuvia: Suvi Teeri
TALONMIEHEN ROUVA, naapuri: Leena Airikkala
PULLISKA, naapuri: Kirsi Toivonen
PARTASKA, naapuri: Teemu Sjöblom
Äänisuunnittelu ja musiikit: Teemu Sjöblom
Ääniajot: Ida Leppänen
Kesään 2015 lähdettiin pitkälti samoin eväin kuin edelliseen, varsin mukavasti menestyneeseen Vaimoke-vuoteen. Esitettäväksi valittu teksti oli samalta dramatisoijalta, Jorma Kairimolta, ja tälläkin kertaa kyseessä oli ”Suomi-filminä” tunnettu humoristinen romaaniteksti. Agapetuksen Asessorin naishuolet tarjosikin näyttelijöille mielenkiintoisia, hauskoja hahmoja ja katsojille yllättäviä juonenkäänteitä, jotka viihdyttivät läpi hurjan rakkauspaon.
Tarinassa asessori Alfred Haaravirta (Pyhämaassa Lasse Marttila) on tapoihinsa pinttynyt vanhapoika, joka kenties heikkoina herkinä muistelee nuoruutensa mennyttä rakkautta Mathilda Bybomia (Veera Kaitanen / Suvi Teeri), mutta ei hetkeäkään kuvittele päätyvänsä enää vanhoilla päivillään naimisiin. Kun sitten asiansa osaavan kotiapulaisen kuolema saa Alfredin kyselemään Matildaa taloonsa asumaan – taloudenhoitajattareksi – tuovat epämääräiset sanamuodot hänen elämäänsä kohtalokkaan käänteen. Matilda luulee tulleensa kosituksi, ja Alfred, jolla ei ole sydäntä eikä selkärankaa sanoa vanhalle rakkaalleen ei, päättää kadota. Alkaa hurja pakomatka Rovaniemelle ja Alfredin sielun syvyyksiin. Asessori saa huomata, että Matilda on hänen mukanaan, ei konkreettisesti mutta alitajunnassa, ja kun Alfredin ystävä tuomari Pakkola (Mika Sjöblom) lopulta löytää hänet, on vanhapoika jo melkein valmis vakiintumaan.
Asessori-Affen pakomatkan monet tapahtumapaikat tarjosivat Suviteatterille aivan uudenlaisen haasteen, joka mahdollisti edelliseksi kesäksi hankitun pyörivän näyttämön hyödyntämisen viimeisen päälle. Sen vanerikannella asessoria kuljetettiin kotoaan rautatieasemalle, pankkiin ja hotelli Pohjanhoviin. Näytelmästä haluttiin tehdä myös uskottavan 50-lukulaisen näköinen, pukuineen ja vaikkapa lavastuksen värivalintoineen.
Suurimman haasteen näytelmäntekijöille tarjosivat kuitenkin säiden haltijat. Koko runsaan kahden viikon
esityskauden ajan sää oli vähintänkin epävakaista, ja sateisia esityksiä nähtiin kenties enemmän kuin koko edeltävän neljäntoista vuoden aikana yhteensä. Katetusta katsomosta huolimatta tämä ei voinut myöskään olla näkymättä yleisömäärissä. Katsomon penkit eivät kesällä 2015 juuri kuluneet ja kun kokonaismäärää laskettiin, todettiin että edellisen kesän katsojaluvuista oli jääty yli tuhannen katsojan päähän. Oliko pudotus pelkästään sääiden aiheuttamaa, sitä on vaikea sanoa. Joka tapauksessa hampaankoloon jäi seuraavia vuosia varten paljon
kirittävää.
Asessorin naishuolia tehtiin pitkälti samalla joukolla, joka oli ollut koossa edellisenäkin vuotena. Ainoa suhteellisen uusi kasvo Suviteatterin näyttämöllä oli juoruakaksi hälytetty Kirsi Toivonen. Aivan uusi hänkään ei joukossa ollut, olipahan vain muiden kiireiden takia viettänyt paljon aikaa poissa. Vuosituhannen alusta hänen nimensä kuitenkin Suviteatterin näyttelijäkaartista löytyy, näytelmistä Niskavuoren nuori emäntä ja Viekää tuhkakin pesästä.