Veera Nieminen – Tommi Auvinen – Seija Holma:

Avioliittosimulaattori

Ohjaus ja sovitus: Teemu Sjöblom

Rooleissa:

AINO SAASTAMOINEN: Sophie Türtscher
JUSSI JOKI: Matias Kummila
UNTO, Jussin isä: Lasse Marttila
ERKKI, Jussin setä: Antero Rapakko
JANNA, Jussin sisar: Maiju Friberg
MIRJA, Ainon äiti: Lea Myllymäki
MARTTI, Ainon isä: Mika Sjöblom
TUOMO, Ainon entinen: Teemu Sjöblom
TIINA, Ainon ystävä: Mimmi Marttila 
RAMI, huoltoaseman moniosaaja: Kirsi Koponen

Ääniajot: Oliver Hällfors

Savolaisen Aino Saastamoisen (Pyhämaassa Sophie Türtscher) elämässä tapahtuu odottamaton äkkikäänne: hän rakastuu pitäessään taukoa matkailumessujen kahvilateltassa. Yksi Jussi Joen (Matias Kummila) luoma katse riittää muuttamaan kaiken. Niinpä Aino pakkaa jättää poikaystävänsä, pakkaa tavaransa ja muuttaa kuukauden koeajalle Jussin kotitilalle testaamaan, selviääkö avoin ja puhelias itäsuomalainen varsinaissuomalaisella pikkupaikkakunnalla.

Ainon avioliittosimulaattori käynnistyy sulhasen isän Unton (Lasse Marttila) mutinalla. Pian käy selväksi, että Jussin setä Erkki (Antero Rapakko) puhuu vielä vähemmän. Kun vielä Ainon omat vanhemmat (Lea Myllymäki ja Mika Sjöblom) suhtautuvat avioliittoaikeisiin vähintäänkin varautuneesti, tarvitaan kaikki Jussin sisaren Jannan (Maiju Friberg) ja huoltoaseman Ramin (Kirsi Koponen) apu ja hyvä tahto, ennen kuin solmut selkenevät, heimojen taistelu rauhoittuu ja Aino ja Jussi pääsevät aloittamaan yhteisen elämänsä.

Veera Niemisen romaaniin perustuva Avioliittosimulaattori edusti tavallaan uudenlaista aluevaltausta Pyhämaan Suviteatterille. Paitsi että se toi tauon vuodesta 2017 alkaneesta brittiläisten farssikomedioiden linjasta, se oli myös ensimmäinen romaaniin perustuva näytelmä, jonka esitimme. Itse asiassa joissakin kohdin dramatisointia haluttiin jopa palauttaa lähemmäksi Niemisen alkuperäistekstiä, ja siksi esimerkiksi Erkki pääsi näyttämöllä puhumaan vähemmän.

Tuotantokauteen lähdettiin liikkeelle aavistuksen varovaisina. Edellisen vuoden Hyvää pahaa rahaa oli tosin päässyt taloudellisesti aika lailla omilleen, mutta muuten rahallinen pelivara oli varsin vähissä nuorisoseurantalon remontin ja koronakevään katkaiseman juhlakiertueen jäljiltä. Niinpä esimerkiksi näytelmän ohjaus toteutettiin harrastajajoukon sisäisenä työnä. Esitys sai positiivista palautetta. Sitä pidettiin lämpimänä ja viihdyttävänä ja hyvänä vaihteluna farssien keskelle. Toisaalta katsojamäärä jäi toivotusta. Oma osansa tässä oli varmasti edelleen koronalla: monet kesäteatterien vakikävijät olivat edelleen turhan varuillaan lähteäkseen väkijoukkoihin. Kuitenkin varmasti myös edellisten vuosien farssinäytelmien ystävistä osa jäi kotiin, eikä rauhallisemman kotimaisen komedian kannattajia löytynyt samassa määrin tilalle.