Robin Hawdon:
Täydelliset häät
(A Perfect Wedding)
Ohjaus: Lauri Ketonen
Suomennos: Sarianna Paasonen
Rooleissa:
MIKA, sulhanen: Teemu Sjöblom
SALLA, tyttö: Leena Kordelin
TOMMI, bestman: Semi Vahanti
KIRSI, morsian: Emmi Virtanen
MALLA, siivooja: Kirsi Elo
URSULA, morsiamen äiti: Tuire Erholm
Ääniajot: Ida Leppänen ja Juho Uusikartano
Kesällä 2019 edellisen kesän puolifarssista siirryttiin puhdasveriseen brittifarssiin, jossa ovet käyvät, valheita ladellaan ja iskuja sataa. Farssinäytelmän rytmi ei anna varaa virheisiin eikä tarjoa näyttelijälle miettimistaukoja. Samalla yksittäisen näyttelijän vastuu kasvaa, koska hahmoja on näyttämöllä yleensä varsin vähän. On sanomattakin selvää, että tämä merkitsee haastetta harrastajateatterille, ja tähän haasteeseen vastattiin pyhämaalaisittain aivan uudella tavalla. Näytelmälle palkattiin ulkopuolinen ohjaaja, tuolloin Rauman teatterissa vieraillut, mutta kotoisasti Uudessakaupungissa syntynyt freelance-näyttelijä Lauri Ketonen.
Tarinassa naimisiin aikova Mika (Pyhämaassa Teemu Sjöblom) herää hääpäivän aamuna hotellisviitistä. Huonetta ei tietenkään olisi saanut vielä edellisen illan kosteiden polttareiden päätteeksi käyttää. Varsinainen ongelma on kuitenkin siinä, ettei pehmeillä patjoilla vieressä loju onnellinen morsian Kirsi (Emmi Virtanen) vaan aivan tuntematon tyttö Salla (Leena Kordelin). Tilanteessa on luonnollisesti katastrofin ainekset, ja ainoaksi pelastajakseen onneton sulhanen löytää besmaninsä Tommin (Semi Vahanti). Tämä onkin varsin ymmärtäväinen ja auttavainen siihen asti, kun saa tietää, että hänen oma tyttöystävänsä on viettänyt edellisen illan kosteissa mutta romanttisissa merkeissä vieraan miehen kanssa. Kun Mika koettaa selvitä hengissä sekä morsiamensa että bestmaninsä käsittelystä, hän tulee sotkeneeksi soppaan myös varsin viattoman huonesiivooja Mallan (Kirsi Elo), joka joutuu esittämään milloin ketäkin. Uhkaavana hahmona ympäristössä liikuskelee myös tuleva anoppi Ursula (Tuire Erholm), joka on häistä kenties vielä tytärtäänkin innostuneempi.
On tuskin yllättävää, että näytelmävalinta tarjosi teatterilaisille vähän pelottavaakin haastetta, mutta lopputulos oli hämmästyttävän hyvä. Ammattitaitoinen ohjaus, laadukas teksti ja tiivis työryhmä tuottivat varsin vakuuttavaa jälkeä. Ajoitukset osuivat kohdalleen, näyttämölle löytyi tyylikäs rytmi, ja esitys piti yleisön otteessaan. Palaute oli varsin yksimielisen positiivista, vaikka jotkut vakikatsojat kaipasivat edelleen varhaisempien vuosien musiikkipitoisia näytelmiä. Omaa kieltään kertovat myös katsojaluvut. Kahden edellisen vuoden notkahduksesta palattiin huippuvuosien katsojamääriin. Aivan viimeisiin esityksiin asti katsojaluvut ennustivat katsojaennätystä. Ihan siihen asti ei päästy, mutta tyytyväisyyttä luvut toivat. Eroa ei nimittäin montaa kymmentä päätä jäänyt.