Ken Ludwig:
Diivat
Ohjaus: Tuire Erholm ja Teemu Sjöblom
Rooleissa:
LEO CLARK, näyttelijä: Mika Sjöblom
JACK CABLE, näytteljiä: Teemu Sjöblom
MEG SNIDER, neiti, perijätär: Kirsi Elo
FLORENCE SNIDER, neiti, perittävä: Soile Nurmikko
DUNCAN WOOLEY, pastori, perinnöntavoittelija: Ilpo Kaupinsalo
AUDREY, tarjoilijatar: Suvi Teeri
”DOC” MYERS, lääkäri: Lasse Marttila
BUTCH MYERS, tohtorin poika: Iiro Kivistö
Äänisuunnittelu: Teemu Sjöblom
Ääniajot: Emma Kivistö ja Julia Johtela
– Jack ja Leo
Kesä 2016 näki Pyhämaassa ensimmäisen ulkomaisen käännöstekstin ensi-illan. Kesäteatterin tekemiseen otettiin aivan uusi näkökulma, kun Ken Ludwigin Diivat-farssikomedia valtasi Pyhämaan pyörivän näyttämön. Samalla musiikkia kuultiin ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen vain tehosteissa. Nopean, farssimaisen näyttämökerronnan tyyliin se ei olisi sopinut tai tuonut mitään olennaista lisää. Alusta loppuun hykerryttävän hauska teksti tarjosi haastetta, mutta antoi myös aivan uudenlaisia mahdollisuuksia.
– Duncan
Leo Clark (Pyhämaassa Mika Sjöblom) ja Jack Cable (Teemu Sjöblom, kaksi työtöntä ja tulevaisuudetonta näyttelijää, saavat kuulla äkkirikastumisen mahdollisuudesta. Vanhaneiti Florence Snider (Soile Nurmikko tekee kuolemaa Yorkin pikkukaupungissa Pennsylvaniassa ja haluaa jättää valtaosan omaisuudesta sisarensa kadonneille lapsille. Koulutetulle Shakespeare-näyttelijällehän tädin sukulaiseksi tekeytyminen ei ole temppu eikä mikään, varsinkaan kun täti ei ole lapsosia nähnyt vuosikymmeniin. Lisää haastetta tulee, kun neiti Sniderin lähipiiriin kuuluva tarjoilijatar Adrey (Suvi Teeri) kertoo ystävyksille, että kyseessä onkin pari sukulaistyttöjä, joista toinen on lisäksi kuuromykkä. No, koltut niskaan, peruukki päähän, ja perintö on jo melkein hyppysissä. Kunnes kuvaan astuu rakkaus. Jack nimittäin huomaa pian, ettei voi elää ilman Audreya, ja eipä aikaakaan kun Leokin rakastuu omaisuuden ainoaan oikeaan perijään, Florencen veljentyttäreen Megiin (Kirsi Elo). Rakkaus voittaa lopulta, ja Megin rakkaudesta kilpaileva pastori Wooley (Ilpo Kaupinsalo) jää toiseksi. Lopulta ei vain ole aivan selvää, kuka on huijannut ja ketä.
– Audrey, Doc, Jack ja Butch
Puhdasverisine farssikohtauksineen Diivat vaati Suviteatterin näyttelijöiltä aivan uudenlaista otetta. Sisääntuloja harjoiteltiin tarkasti, ja kohtausten rytmitystä hiottiin hartaudella. Oman haasteensa tarjosi myös kieli: Ludwigin teksti sijoittuu Yhdysvaltoihin englanninkielisine paikannimineen ja sisältää pitkiä Shakespeare-otteita, joita harvoin kesäteatterissa kuulee. Uskottavuus vaati näytelmältä myös epookkia ja uskottavaa shakespearehenkistä puvustusta. Diivoihin teetettiinkin uutta roolipuvustusta enemmän kuin mihinkään aikaisempaan Suviteatterin ensi-iltaan. Lopputulos kuitenkin palkitsi kaikki tehdyt uhraukset ja loputtomat työtunnit. Diivoja tehdessä työryhmällä oli hauskaa, ja se ote välittyi epäilemättä katsomoon asti.
– Leo ja Meg
Negatiivista katsojapalautetta ei Diivoista juuri kuultu. Itse asiassa useimmat sanansa sanoneet katsojat kiittivät esitystä Suviteatterin historian parhaaksi, ja samanlainen olo oli myös työryhmän jäsenillä. Tätä komediaa tehtiin vakavissaan, ja silti työ oli hauskaa. Kesän katsojamäärä ei puolestaan yltänyt huippuvuosien tasolle, mutta vähintäänkin edellisen vuoden järkyttävä aallonpoja näytettiin ohitetun. Tulevien vuosien näytettäväksi jää, onko katsojamäärän lasku pysyvä ilmiö, vai pystytäänko laadukkaiden esitysten linjaa jatkamalla palaamaan kasvu-uralle.
– Jack ja Florence
Vain näyttelijäkaartin osalta Diivat oli tavallaan paluu vanhaan. Pitkään Suviteatterin kantaviin voimiin kuuluneet Kirsi Elo ja Ilpo Kaupinsalo ja Soile Nurmikko nimittäin palasivat riviin, samoin kuin ohjausvastuuta jakamaan tullut Tuire Erholm. Toisaalta aivan ensikertalaisena näyttämölle astui Iiro Kivistö, joka loi eleettömällä ylinäyttelemisellään Butchista unohtumattoman hienon farssihahmon.