Pyhämaan Suviteatterin esitys on kokonaisuutena mainio ja tasapainoinen. Näyttelijät osaavat repliikkinsä eikä unohtamisia tai muitakaan kommelluksia sattunut silmään. Tekstin joukkoon ujutetut paikalliset tai ajankohtaiset heitot osuvat hyvin eivätkä riko kokonaisuutta.

Petri Aulin vie päähenkilö Moppe Grafvenhjelmin roolin läpi kunnialla. Petrin olemus on kuin luotu lipevälle aatelismiehelle [...]

Ilpo Kaupinsalon Pelle Miljoonalta näyttävä ja kuulostava poliisimestari on hyvä ja Mika Sjöblom rooleissaan sopiva.

Erityisen herkullisia ovat Teemu Sjöblomin kaikki kolme hahmoa. Hän on näyttämöllä käytännössä koko ajan, mutta pystyy muuntautumaan erilaisiin hahmoihinsa sujuvasti. [...] Parhaimmillaan hän on pahansisuisen ärhentelijän Janne Puukin parran takana.

Erityismaininta pitää antaa Tarmo Lainiolle. Tarmon saunan lauteilla tulkitsema Tankerous Love herkistää kyyneliin asti. Voi sitä keski-ikäisen suomalaisen miehen herkkää tulkintakykyä.

Kaikki kipin kapin Pyhämaahan, siellä on tiedossa haska parituntinen.

- Jussi Arola, Vakka-Suomen Sanomat ("Miten Mopesta tulee hotellinomistaja ja mitä sitten tapahtui" V-SS 7.7.2009)

Pyhämaan Suviteatterin sunnuntain esityksestä poistuu tyytyväinen yleisö. Agapetuksen teksti on tuttu ja juoni turvallinen kesäteatterihupailu, mihin pyhämaalaiset ovat saaneet oman mausteensa tutulla murteella, luontevilla pikkuheitoilla ja sujuvalla replikoinnilla. Esitys jaksaa kantaa alusta loppukohtaukseen saakka.

Nuoren Petri Aulinin suoritus paroni Mauritz Moppe Grafvenhjelmina on hieno. Sujuvasanaisena, ilmeillään ja myös silmillään Aulin tekee roolistaan kutkuttavan. Ei ihme, että neiti Svea Jonsson (Kirsi Elo) on hurmaantunut

Erityismaininnan ansaitsee Teemu Sjöblom, joka ahkeroi näyttämöllä kolmessa keskeisessä roolissa. Urakka ei totisesti ole helppo, mutta Sjöblom osoittaa monipuolisuutensa. Hän tuo näyttämölle kolme luonteeltaan ja olemukseltaan täysin erilaista henkilöä. Villerin Ville sanoisi, että ...niiiin ja pyörittäisi silmiään.

Pyhämaan Suviteatteri on onnistunut saamaan nuoria kasvoja riveihinsä. Suvi Teeri tarjoilija Ullana ja Emma Kivistö puotipuksuna ovat ensikertalaisia, kun kauppias Tiimalaisena vakuuttava Raini Junttila puolestaan on viihdyttänyt katsojia jo 80-luvulta lähtien.

- Mirja Kauppila-Laine, Länsi-Suomi ("Hyväntuulista teatteria" L-S 7.7.2009)

Musiikki, romantiikka, huumori ja vaaralliset tilanteet odottavat katsojaa aina seuraavan juonenkäänteen takana. Lusikkansa soppaan heittävät hidasjärkinen poliisi, terveisiä toimittava sympaattinen kylähullu, dramaattinen ruotsalaisneiti sekä holhouksen alainen juoppoparoni.

Näytelmän hauskinta antia on Teemu Sjöblomin esittämä Villerin Ville, joka kertelee ympäri kaupunkia viemässä ja tuomassa terveisiä.

Se, kävikö paroni Grafvenhjelmillä loppujen lopuksi tuuri vai molli, jää katsojien päätettäväksi.

- Katja Kaartinen, Uudenkaupungin sanomat ("Pyhämaan Suviteatterissa 'Rakkaus on onni, ei onnettomuus'" US 9.7.2009)

Muuan sulhasmies