Talvi 2015

Heikki Paavilainen – Heikki Salo: Satumaa

 

Oi jospa kerran sinne Satumaahan käydä vois

Ohjaus: Tuire Erholm

Rooleissa:

UNTO MONONEN, säveltäjä: Teemu Sjöblom
HELENA MONONEN, Unton äiti: Soile Nurmikko
HILKKA SUOMINEN, Unton vaimo: Kirsi Elo
TOIVO KÄRKI/ERKKI MONONEN, Unton veli / ROMU, Unton soittokaveri / HOLOPAINEN, sahanomistaja / JARKKA, muusikko: Mika Sjöblom
JANNE MONONEN, Unton isä / KAATARI, parturi / RIPA, Unton soittokaveri / JUONTAJA / KIRKKOHERRA / KÄKINEN, naapuri / RISSA, muusikko: Ilpo Kaupinsalo
JOHANNES MONONEN, Unton veli / KAATARIN LATE, Unton soittokaveri / KORPRAALIN ÄÄNI / SIHTEERIN ÄÄNI / LUKIJAN ÄÄNI / OLAVI VIRTA: Semi Vahanti
LAINA, Unton naisystävä / ULLA, Kärjen sihteeri / RIITTA, lauluoppilas: Ulla-Maija Luotonen
LEEA, mahdollinen tyttöystävä / KOIVUNEN, taksikuski: Leena Kordelin
KAATARIN MAIJA / LÄÄKÄRI: Armi Kaupinsalo

Äänisuunnittelu ja taustanauhat: Teemu Sjöblom

Ääniajot: Ida Leppänen

Valotekniikka ja -ajot: Juha Pirilä

Jahas, Mononen, mitäs sitä on tullut sävellettyä? - Toivo Kärki ja Unto Mononen
Jahas, Mononen, mitäs sitä on tullut sävellettyä?
– Toivo Kärki ja Unto Mononen

Kevättalvelle 2015 pyöräytettiin Pyhämaassa käyntiin Nuorisoseuran näyttämön historian toinen teatterikiertue. Vuoden 2013 Rakas lotta -näytelmä oli jättänyt hyvän jälkimaun sekä tekemisen että yleisömäärien puolesta, ja niinpä liikkeelle lähdettiin varsin samanlaisella konseptilla. Ohjaajana toimi tälläkin kertaa Lotan ohjauksesta vastannut Tuire Erholm. Mukana olleista näyttelijöistä runsaat puolet oli ollut mukana edelliselläkin kiertueella, ja loputkin olivat varsin kokeneita konkareita Suviteatterin puolelta. Näytelmäksi valittiin Heikki Paavilaisen ja Heikki Salon Rauman teatterille vuonna 2003 kirjoittama Satumaa, musiikkinäytelmä säveltäjä Unto Monosen elämästä. Tyyliltään tekstiä yhdisti Rakkaaseen lottaan lähinnä se, ettei raskaitakaan aiheita – sotaa, kuolemaa tai alkoholismia – yritetty välttää. Lotasta poiketen Satumaa sisälsi kuitenkin myös koomisia elementtejä ja tietysti musiikkia, jota ilman Unto Monosen tarinaa olisi outoa kertoa.

Nyt se törmäsi liiterinnurkkaan! - Late, Kaatari, Holopainen ja Kaatarin Maija
Nyt se törmäsi liiterinnurkkaan!
– Late, Kaatari, Holopainen ja Kaatarin Maija

Satumaan tarina seuraa säveltäjä Unto Monosen (Pyhämaassa Teemu Sjöblom) elämää syntymästä kuolemaan, läpi onnenhetkien ja masennuksen, menestyksen ja kestämättömien vaatimusten, ilon ja alkoholismin, perhe-elämän ja uskottomuuden. Näyttämölle piirtyy ihmisen kuva, joka ei yritäkään olla tarkka elämäkerta tai historiallinen totuus. Sitä vastoin näytelmä yrittää ymmärtää ja kokea. Tarinan kertojana toimii Unton äiti Helena (Soile Nurmikko), joka seuraa poikansa vaiheita voimatta niihin enää kuoleman verhon takaa itse vaikuttaa. Hän näkee, miten Unton ura lähtee käyntiin, miten rakkaus saapuu kauniin Hilkan (Kirsi Elo) muodossa ja miten Unton mieli on lopulta
liian heikko kestämään suosiota, suorituspaineita ja alkoholin turtumusta. Kun viimeinen laukaus kajahtaa, on lopulta yhdentekevää, laukaiseeko käsi sen tarkoituksella vai tahtomattaan.

Te olette ihana yleisö. - Iltamajuontaja
Te olette ihana yleisö.
– Iltamajuontaja

Satumaa on tyyliltään ja rakenteeltaan haastava teksti sekä harrastajavoimin toteutettaavaksi että kiertue-esitykseksi. Suuri hahmojoukko, nopeasti vaihtuvat kohtaukset, loputon määrä tapahtumapaikkoja ja musiikin suuri osuus toivat kaikki omat esteensä ylitettäväksi. Toisaalta valittu konsepti – niukasti lavastettu näyttämö, johon rekvisiitalla, valaistuksella ja kuvilla luodaan tunnelmaa – tarjoaa sellaisia mahdollisuuksia, joita kesäteatterissa ei koskaan voitaisi kokeilla. Vaikka näytelmän toteuttaminen liikuteltavissa olevalla rekvisiitalla ja teknisellä kalustolla tuottaa päänvaivaa, se samalla pakottaa kiinnittämään huomion siihen, mistä teatterissa lopultakin on kyse: ihmiseen ja katsojan hyväksymään illuusioon todellisuudesta. Ilman suurta ja näyttävää lavastusta katsojan on helpompi nähdä sieluun asti.

Minä syön mannapuuron aina Monosen spesiaalina. - Unto, Hilkka, Romu ja Late
Minä syön mannapuuron aina Monosen spesiaalina.
– Unto, Hilkka, Romu ja Late

Rakkaan lotan keräämät vajaat tuhat katsojaa toimivat hyvänä tavoitteenasetteluna Satumaalle. Kiertueen laajuutta kasvatettiin jonkin verran edellisen kiertueen kokemusten ja saatujen tiedustelujen innoittamina. Tälläkin kertaa suosion tuomat kokemukset olivat lähes yksinomaan positiivisia. Vanhoilla esityspaikoilla näytelmä keräsi hyvin samanlaisia katsojamääriä kuin edellisellä kerralla, ja uusista paikoista varsinkin Turun seudulta katsojia koonnut Masku osoittautui suosituksi. Lopulta esitysten määrä nousi yhteentoista ja katsojamäärä runsaaseen 1300:aan. Kun lisäksi saatu palaute oli jälleen varsin positiivista, on tähänkin kiertue-esitykseen syytä olla varsin tyytyväinen. Teatteriesitykselle voi tuskin ajatella suurempaa kunniaa kuin se, että saman esityksen aikana yleisö sekä nauraa että itkee vuorotellen.


Näytelmästä kirjoitettua