Kesä 2013

Inkeri Kilpinen:
Tuntematon potilas

Ohjaus: Tuire Erholm

Rooleissa:

LAURI EGOLIN, kokousneuvos: Mika Sjöblom
INTO VIIRIÄINEN, lautakunnan jäsen: Teemu Sjöblom
E. I. RASKI, lautakunnan jäsen: Soile Nurmikko
HELVIRA HACKALEN, lautakunnan jäsen: Armi Kaupinsalo
SIIRI SOPULI, lautakunnan jäsen: Ulla-Maija Luotonen
HANNES HEPPANEN, maisteri: Semi Vahanti
SIHTEERI/POLIISI: Emmi Virtanen
YLILÄÄKÄRI: Julia Johtela
OSASTONLÄÄKÄRI/ALMA VIRTANEN neiti: Anu Johtela
LEMPI MATTILA, osastonhoitja: Kirsi Elo
MIELISAIRAANHOITAJA/EVERT VIRTRANEN, potilas: Rauno Peltola
ALBERT VIRTANEN, Euroopan keisari: Ilpo Kaupinsalo

Musiikin sävellys, sovitus ja nauhoitus: Teemu Sjöblom

Äänisuunnittelu ja -ajo: Emma Kivistö

Tuolla se Lempi menee - keisari ja Egolin
Tuolla se Lempi menee
– keisari ja Egolin

Vuodesta 2013 muodostui Pyhämaassa puolivahingossa Inkeri Kilpinen -teemavuosi, kun kevättalven esiintymiskiertueella ollutta Kilpisen Rakas lotta -näytelmää seurasi Suviteatterin näyttämöllä saman näytelmäkirjailijan Tuntematon potilas. 1960-luvulla kirjoitettu poliittinen satiiri ei ole vanhentunut päivääkään. Julkinen terveydenhuolto – eikä vähinten mielenterveyshuolto – näyttäytyy yleisessä keskustelussa lähinnä menoeränä, päätöksiä tehdään usein arkikokemusta tuntematta ja sivuseikoilla on taipumuksena viedä huomiota todella merkittäviltä asioilta. Niinpä ei ole ihmie, että Tuntematon potilas oli jo vuosikaudet väikkynyt ohjaaja Tuire Erholmin mielen taustalla, kun hän viimein uskaltautui ottamaan sen Suviteatterin ohjelmistoon Sanoma on painava ja aihe tärkeä, mutta Kilpisen näytelmä ei käsittele sitä vakavaotsaisesti. Byrokratiaa vastaan ei hyökätä mielenosoituksilla vaan naurua aseena käyttäen. Samalla Kilpinen tuleekin vaivihkaa opettaneeksi pajon myös ihmisluonnosta.

Totta helvetissä se oli erehdys! - Egolin, Viiriäinen, Sopuli ja Hackalén, taustalla keisari
Totta helvetissä se oli erehdys!
– Egolin, Viiriäinen, Sopuli ja Hackalén, taustalla keisari

Tuntematon potilas marssittaa yleisön eteen uransa huippua odottavan kokousneuvos Lauri Emerik Egolinin (Pyhämaassa Mika Sjöblom). Mies on ammattipoliitikko, joka pitää itsevarmassa otteessaan koko kaupunkia – kaikkien demokratian pelisääntöjen mukaan tietysti. Ilmassa on huhuja ministerinimityksestä, joka täydentäisi merkkimiehen uran, mutta juuri ratkaisevalla hetkellä tapahtuu jotakin kauheaa: väärinkäsitys heittää Egolinin potilaaksi mielisairaalaan, jonka asioista hän on itse ollut hospitaalihallituksessa päättämässä. Neuvos sää nähdä käytännön puolen teoriassa tuntemistaan asioista, hän tutustuu niin henkilökuntaan kuin potilaisiinkin, ja lopulta jää avoimeksi, paljonko kokemus häntä muuttaa.

Arvaa mitä mä näillä käsilläni mieluiten lapioisin... - mielisairaanhoitajatar ja mielisairaanhoitaja
Arvaa mitä mä näillä käsilläni mieluiten lapioisin…
– mielisairaanhoitajatar ja mielisairaanhoitaja

Kuten odottaa saattaa, Myttylän mielisairaalasta löytyy monenlaisia hauskoja, mielenkiintoisia ja koskettaviakin hahmoja. Laitosta pyörittää määrätietoinen osastonhoitaja Lempi Mattila (Kirsi Elo), jonka hoitoon Egolin päätyy. Varsinaiseksi oppaakseen mielisairaalan maailmaan kokousneuvos saa kuitenkin potilaan, Euroopan keisariksi kutsutun Albert Virtasen (Ilpo Kaupinsalo), joka opettaa häntä sekä ihmisyyden että virkkaamisen saloissa. Paikalla pyörivät myös hospitaalihallituksen jäsenet Viiriäinen (Teemu Sjöblom), Raski (Soile Nurmikko), Hackalén (Armi Kaupinsalo) ja Sopuli (Ulla-Maija Luotonen), mutta tilanteen ratkaisijaksi tarvitaan vanhapiika Alma Virtasta (Anu Johtela), joka lopulta selvittää, ettei kokousneuvos Egolin ole sairaalaan kaivattu potilas Evert Virtanen (Rauno Peltola)

Kuulkaa, harrastaako se kokousneuvos avantouintia? - Lempi, taustalla Egolin
Kuulkaa, harrastaako se kokousneuvos avantouintia?
– Lempi, taustalla Egolin

Kilpisen näytelmä käsittelee vakavaa aihettaan farssin keinoin, ja varsin farssimaiselle linjalle lähdettiin myös Suviteatterin ohjauksessa. Näytelmän kerrontaa pyrittiin tiivistämään ja hahmojen koomisia tyyppipiirteitä tuomaan esiin. Mukaan liitettiin myös musiikkia luomaan mielisairaalaan absurdia tunnelmaa.

Kesän 2013 yleisömenestystä söi kenties hämmästystä herättäneen kylmä heinäkuu. Toisaalta myös lähiseudun kesäteatteritarjonta toi Suviteatterille tullessaan kiristyvää kilpailua. Silti kahden tuhannen katsoja määrä ylitettiin jälleen kerran, ja ainakin siltä osin yleisömenestys täytti tavoitteet. Tämä oli sitä tärkeämpää, kun suviteatterin tekeminen jostakin syystä tuntui tänä vuonna työryhmälle itselleen poikkeuksellisen raskaalta ja hankalalta. Silti esityskauden taika vei mukanaan ja kesästä jäi päällimmäiseksi mieleen mukava tunnelma.

Tuntematon potilas toteutettiin enimmäkseen konkarivoimin. Mukana oli muun muassa lähes kokonaisuudessaan se näyttelijäjoukko, joka edellisenä talvena toteutti ensimmäisen kiertuenäytelmäprojektin, eikä yksikään Suviteatterin esiintymislavalle noussut ollut ensi kertaa pappia kyydissä. Erityisen ilahduttavaa oli,e ttä mukaan palasi parikin tauolla ollutta suviteatterilaista.